Metallin hohdetta

Vääntelin tänään metallia. Aiemmin viikolla purin mummoni vanhan (miksikä sitä nyt kutsuisi) perunoiden keittämiseen tarkoitetun sihdin. Se koostui monesta suorastaan uistimen näköisestä teräksisestä läpästä ja koska ne ovat tynnä reikiä se tekee niistä ihanteellisia riipuspohjia. Näitä tulee siis jatkossa lisää. Myös sihdin pyöreä pohja päätyy myöhemmin käyttöön saaden uuden elämän hedelmävatina. Siihen olisi tarkoitus muodostaa uudet reunat metallilangasta taivuttaen. Tässä kaulakorussa on käytetty läpän lisäksi metallilenkkejä ja ketjua (vuosien mittaan puretuista koruista), lasikivi, ja nuo pienet roikkuvat simpukannäköiset paljetit ovat itseasiassa puretusta radiosta. Nahkanauhan edellinen käyttö oli viitan nyörinä.

 

 Nimi: "Pisara"

Pituus: n.66cm (nauha), riipus n.10cm.