30.11. ilmestyi uusin Ylkkäri (Oulun ylioppilaslehti), jossa esillä minun haastatteluni, tai oikeastaan kaksi. Blogia haastatellaan sivulla 23 ja Kultuhuone (ainejärjestöhuone) sivuilla 18-19.
Hauskat jutut. Niin se vaan on, että kaikki vähänkin mielenkiintoinen materiaali pitää tallettaa. Välillä sitä vaan joutuu ihmettelemään, että mihin säilöisi ne kaiken maailman härpäkkeet, joista joskus ihan varmasti jotain tekee. Ihan varmasti.
Näytti vähän särmätyräkiltä (voi olla kyllä joku muukin, en oikein tiedä näistä huonekasveista) tuo teidän kukkaparka. Äiskä joskus kommentoi moista, että oli ruma, heitin pois. Nyyh, tyräkkiparka. Ehkä se teidän kaipaa vaan substralia. Tai kauniita sanoja.
Poikaystävä valittaa aina, että kämppä täyttyy askartelu- ja helmitarvikkeista :D
Nukkatyräkki eli pahapoika (muilta lempinimiltään mm. seksipalmu ja isännän harha-askel). Minä toin sen tuonne keväällä 2009 ja ei ole kasvanut ollenkaan sinä aikana, pitäisi lisätä multaa. Omat kaksi isompaa poikaa kuoli kesälomareissun aikana kuumuudessa. :( Onneksi löysin huuto.netistä lisää siemeniä, laitettava vuoden vaihteen jälkeen multaan. Ihastuttavan helppohoitoinen kasvi. ♥
Hih. Taitavat olla aika sitkeitä nuo tyräkit ylipäänsä. Äiskä taisi lopulta kyllästyä siihen, että se levisi ihan omin neuvoin vähän joka kukkaruukkuun. Mutta kai sitkeydelläkin sitten on rajansa, multa varmaan olisi hyvästä.
Joo, meilläkin ollut tyräkkejä yli 20 vuotta (muistan lapsuudestani jo äidin vanhan tyräkki puun, se oli tosi komean kokoinen madagaskarilainen) ja isosiskojen muutettua kotoa toinen heidän huoneistaa muuttui kukkahuoneeksi, jossa rakasti lukea heppakirjoja. Aina välillä kuului ropinaa kun siemenet lensivät ympäriinsä. Sama tapa levitä kuin balsamila, vaikea hillitä leviämistä. Aina kuitenkin tykäännyt siitä. Muutettiin äitin kanssa kaupunkiin kun olin yläasteella ja vanha poika ei kestänyt sitä vaan katkesi. Sain sitten uuden sukupolven tyräkkejä oltuani töissä Kuopion ympäristökeskuksella, minun työhuoneessa oli huoneen leveydeltä tyräkkiä (yksi, lonkeromainen puu, kasvoi siis vaakasuunnassa kohti valoa) ja toinen kookas puu, vähintään yhtä iso kuin äitin vanha. Viimeisenä työpäivänä sitten kysyi lupaa saanko viedä puolenkymmentä taimea mukanani ja (kumma kyllä :D) kukaan ei vastustellut. :) Nyt siis kolmas sukupolvi tulossa.
Ihanaa, että joku pitää niin kovasti tyräkeistä. Kävi sääliksi sitä meidän, mutta joskus äiti vaan saa syystä tai toisesta tarpeekseen huonekasveista, sanoo, etteivät oikeastaan ole edes kovin kauniita ja heittää menemään. Joskus taisin jonkun pelastaakin, mutta en ole kovin kummoinen kukankasvattaja, joten kuoli raukka kuitenkin.
Minun äiti tykkää pelastaa kasveja ihmisiltä ja saa usein pistokkaita uusista kasveista. Yksikin jättiläiskirjoveha on kaikaista monta kertaa ja aina se vaan kasvattaa uuden latvan. "vanhoja" latvoja on sitten annettu toisille ihmisille lahjaksi. Minä en ole kovinkaan hyvä kasvien kanssa, kaktukset on kauhean vaikeita pitää hengissä. Jukkapalmun olen onnistunut nyt vuoden(?) ajan pitämään elossa, tosin välillä unohtuu kastella ja nuupahtaneeseen kasviin alkaa tulla keltaisia lehtiä... nyt tosin hyvässä hapessa näyttää olevan. :D Hlppohoitoisuus on tärkeä kriteeri. Samoin kukkimattomuus, poikaystävällä kun on astma niin ei ole hyväksi hankkia esim. hyasinttia.
Äidillä menee jotenkin kausissa tämä kukankasvatus. Sekin aina toisinaan kantaa innoissaan pistokkaita naapureilta ja sukulaisilta ja sitten jonkun ajan päästä on ihan ääh, kaikki pois -mielellä. Äiti tykkää varmaan enemmän kesäkukkien kasvatuksesta. On aina ihan innoissaan ostamassa samettikukan siemeniä ja milloin nyt mitäkin. Mummi sen sijaan on ihan mahdoton kukankasvattaja. Jollain keinolla se vaan saa ihan minkä vaan kasvamaan.
Minä puolestani olen saanut pidettyä hengissä ainoastaan kaktuksen. Se on joskus jopa kukkinut. :D Ehkä se tykkää, kun ei muista koskaan kastella.
Samettikukat (tai niin kuin äiti sanoo samettiruusut) oli meillä kotona aina tuttu näky. Ja ennen kaupunkiin muuttoa, maalla kun asuttiin, niin kukkia oli ulkona ja pihalla. Minullakin oli kaikenlaisia kasvatusprojekteja. Löysin mm. kerran lehtikompostista iiriksen taimia (oli siis lähteneet kasvamaan jostain siemenkodasta, juurenpätkästä, tai mistä ne sitten leviävätkään, mukulasta?), kiikutin sitten kaikenlaista kasvamaan ison kiven päälle ja siellä ne ruohotupsut ja kukat kasvoi monta vuotta. :D Itse ajattelin nyt ensi kesänä ekaa kertaa laittaa jonkin pienen kukan minun ja kihlattuni parvekkeelle, kun pelastin tuolta roskakatoksesta lintuhäkin jokin aika sitten. Minun kaktukset taitaa kuolla liikakastelun vuoksi, vaikka akstelen niitä vain n. kerran kuussa tilkalla vettä. Kai sekin sitten liikaa niille. :D
Miun siskokin kasvatteli aina kaikenlaista. Rikkaruohotkin kelpasi mainiosti, kunhan niihin jonkinlainen kukka tuli. Sitten se laitteli toiveikkaana hedelmän siemeniä kukkaruukkuihin, mutta niistä ei valitettavasti koskaan kasvanut sitä haaveiltua appelsiinipuuta tai mangoa.
Lintuhäkki, kukka ja parveke kuulostaa hyvältä yhdistelmältä.
Hauskat jutut. Niin se vaan on, että kaikki vähänkin mielenkiintoinen materiaali pitää tallettaa. Välillä sitä vaan joutuu ihmettelemään, että mihin säilöisi ne kaiken maailman härpäkkeet, joista joskus ihan varmasti jotain tekee. Ihan varmasti.
VastaaPoistaNäytti vähän särmätyräkiltä (voi olla kyllä joku muukin, en oikein tiedä näistä huonekasveista) tuo teidän kukkaparka. Äiskä joskus kommentoi moista, että oli ruma, heitin pois. Nyyh, tyräkkiparka. Ehkä se teidän kaipaa vaan substralia. Tai kauniita sanoja.
Poikaystävä valittaa aina, että kämppä täyttyy askartelu- ja helmitarvikkeista :D
VastaaPoistaNukkatyräkki eli pahapoika (muilta lempinimiltään mm. seksipalmu ja isännän harha-askel). Minä toin sen tuonne keväällä 2009 ja ei ole kasvanut ollenkaan sinä aikana, pitäisi lisätä multaa. Omat kaksi isompaa poikaa kuoli kesälomareissun aikana kuumuudessa. :( Onneksi löysin huuto.netistä lisää siemeniä, laitettava vuoden vaihteen jälkeen multaan. Ihastuttavan helppohoitoinen kasvi. ♥
Hih. Taitavat olla aika sitkeitä nuo tyräkit ylipäänsä. Äiskä taisi lopulta kyllästyä siihen, että se levisi ihan omin neuvoin vähän joka kukkaruukkuun. Mutta kai sitkeydelläkin sitten on rajansa, multa varmaan olisi hyvästä.
VastaaPoistaJoo, meilläkin ollut tyräkkejä yli 20 vuotta (muistan lapsuudestani jo äidin vanhan tyräkki puun, se oli tosi komean kokoinen madagaskarilainen) ja isosiskojen muutettua kotoa toinen heidän huoneistaa muuttui kukkahuoneeksi, jossa rakasti lukea heppakirjoja. Aina välillä kuului ropinaa kun siemenet lensivät ympäriinsä. Sama tapa levitä kuin balsamila, vaikea hillitä leviämistä. Aina kuitenkin tykäännyt siitä. Muutettiin äitin kanssa kaupunkiin kun olin yläasteella ja vanha poika ei kestänyt sitä vaan katkesi. Sain sitten uuden sukupolven tyräkkejä oltuani töissä Kuopion ympäristökeskuksella, minun työhuoneessa oli huoneen leveydeltä tyräkkiä (yksi, lonkeromainen puu, kasvoi siis vaakasuunnassa kohti valoa) ja toinen kookas puu, vähintään yhtä iso kuin äitin vanha. Viimeisenä työpäivänä sitten kysyi lupaa saanko viedä puolenkymmentä taimea mukanani ja (kumma kyllä :D) kukaan ei vastustellut. :) Nyt siis kolmas sukupolvi tulossa.
VastaaPoistaVein aina ala-asteella koulun kevät juhlassa opettajalle tyräkin taimen normaalien ruusujen tms. sijasta. :D
VastaaPoistaIhanaa, että joku pitää niin kovasti tyräkeistä. Kävi sääliksi sitä meidän, mutta joskus äiti vaan saa syystä tai toisesta tarpeekseen huonekasveista, sanoo, etteivät oikeastaan ole edes kovin kauniita ja heittää menemään. Joskus taisin jonkun pelastaakin, mutta en ole kovin kummoinen kukankasvattaja, joten kuoli raukka kuitenkin.
VastaaPoistaMinun äiti tykkää pelastaa kasveja ihmisiltä ja saa usein pistokkaita uusista kasveista. Yksikin jättiläiskirjoveha on kaikaista monta kertaa ja aina se vaan kasvattaa uuden latvan. "vanhoja" latvoja on sitten annettu toisille ihmisille lahjaksi. Minä en ole kovinkaan hyvä kasvien kanssa, kaktukset on kauhean vaikeita pitää hengissä. Jukkapalmun olen onnistunut nyt vuoden(?) ajan pitämään elossa, tosin välillä unohtuu kastella ja nuupahtaneeseen kasviin alkaa tulla keltaisia lehtiä... nyt tosin hyvässä hapessa näyttää olevan. :D Hlppohoitoisuus on tärkeä kriteeri. Samoin kukkimattomuus, poikaystävällä kun on astma niin ei ole hyväksi hankkia esim. hyasinttia.
VastaaPoistaÄidillä menee jotenkin kausissa tämä kukankasvatus. Sekin aina toisinaan kantaa innoissaan pistokkaita naapureilta ja sukulaisilta ja sitten jonkun ajan päästä on ihan ääh, kaikki pois -mielellä. Äiti tykkää varmaan enemmän kesäkukkien kasvatuksesta. On aina ihan innoissaan ostamassa samettikukan siemeniä ja milloin nyt mitäkin. Mummi sen sijaan on ihan mahdoton kukankasvattaja. Jollain keinolla se vaan saa ihan minkä vaan kasvamaan.
VastaaPoistaMinä puolestani olen saanut pidettyä hengissä ainoastaan kaktuksen. Se on joskus jopa kukkinut. :D Ehkä se tykkää, kun ei muista koskaan kastella.
Samettikukat (tai niin kuin äiti sanoo samettiruusut) oli meillä kotona aina tuttu näky. Ja ennen kaupunkiin muuttoa, maalla kun asuttiin, niin kukkia oli ulkona ja pihalla. Minullakin oli kaikenlaisia kasvatusprojekteja. Löysin mm. kerran lehtikompostista iiriksen taimia (oli siis lähteneet kasvamaan jostain siemenkodasta, juurenpätkästä, tai mistä ne sitten leviävätkään, mukulasta?), kiikutin sitten kaikenlaista kasvamaan ison kiven päälle ja siellä ne ruohotupsut ja kukat kasvoi monta vuotta. :D Itse ajattelin nyt ensi kesänä ekaa kertaa laittaa jonkin pienen kukan minun ja kihlattuni parvekkeelle, kun pelastin tuolta roskakatoksesta lintuhäkin jokin aika sitten. Minun kaktukset taitaa kuolla liikakastelun vuoksi, vaikka akstelen niitä vain n. kerran kuussa tilkalla vettä. Kai sekin sitten liikaa niille. :D
VastaaPoistaMiun siskokin kasvatteli aina kaikenlaista. Rikkaruohotkin kelpasi mainiosti, kunhan niihin jonkinlainen kukka tuli. Sitten se laitteli toiveikkaana hedelmän siemeniä kukkaruukkuihin, mutta niistä ei valitettavasti koskaan kasvanut sitä haaveiltua appelsiinipuuta tai mangoa.
VastaaPoistaLintuhäkki, kukka ja parveke kuulostaa hyvältä yhdistelmältä.