lauantai 30. lokakuuta 2010

Sproutlings

Innostuin väsäämään illalla koneen ääressä usemmankin korun ja huomasin niissä yhteisenä piirteenä siemenhelmien käytön. Siitä otsikko. Kuvausalustana toimi uusi päiväkirjani, hankin sen jo miesmuisti sitten, mutta nätti se edelleen on :)

Turkoosit muovihelmet hankin korutarvikekirppikseltä, puuhelmet Sinooperistä.
Tuo iso kivilaatta on vaan niin nätti, niitä on vielä muutama jäljellä rannekorusta, jonka ostin kaupasta. Tai no, Riku sen minulle pyynnöstäni osti ja heti menin sen paloittelemaan. Pitääpä tehdä itsellekin jotain niistä ennen kuin käytän kaikki :D

 Puuta tässäkin, siementen kera.

Puuta. Noissa simenhelmissä riitti sävyjä ja toimi kauniisti näiden isojen puuhelmien kanssa, pientä epäsymmetriaa sekä niskassa kolminkertainen punos.

Emily the Strange, kellosta kaulaan.
Kera samanväristen muinaisten Tiimarihelmien.

2 kommenttia:

  1. Onpa taas ihania koruja ! Nämä on niin omanlaisiaan kyllä, ettei muualla näe.. Kaikissa koruissa on joku viehättävä, oma 'juju'.. Tykkään kovasti sun tyylistä :))

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Minä olen aina ajatellut omia tekemiäni koruja ihan tavallisina (siis oikein tyypillisiä koruja, joita on kymmenen tusinassa), mutta hei kiva että sinä näet niiden olevan erilaisia :) Joskus on vaikea vakuuttaa pään sisällä tykkääkö jostain korusta, kaikki ei aina puhuttele, mutta välillä tulee hyviäkin, kuten esim. tämän postauksen ensimmäinen koru. Itselleen on vaan joskus niin vaativa! Tällainen palaute auttaa kuitenkin jaksamaan ja jatkamaan!

    VastaaPoista